Kuukausi: syyskuu 2016

”Wanna play a game?”

On 13.9.2016

Hyytävää jännitystä sekä kylmiä väreitä. Tätä kaikkea ja paljon muuta tarjoaa Anders de la Motten jännitysteos Peli. Vuonna 2013 Otavan kustantama kirja vetää lukijan mukaansa maailmaan, jossa ”todellisuus on peliä ja Peli todellisuutta”. Maailmanlaajuiset salaliitot ja yhä vaarallisemmaksi käyvät tehtävät saivat alkunsa tavallisesta lähijunasta ja yhdestä matkustamon penkiltä löytyneestä kännykästä. Ruotsalaismies HP:n tavallinen krapulapäivä mullistui löytökännykkänsä näytön herätessä eloon.

”Wanna play a game, Henrik Petterson?”

Teksti ilmestyi moneen kertaan, kunnes HP painoi nappulaa YES. Ja sen jälkeen paluuta tavalliseen ei enää ollut.

Tervetuloa Peliin

Valintojen ihmeellinen maailma

By noooram

On 13.9.2016

In Päähenkilöt

Jännityskirja Peli rakentuu kahden päähenkilön ympärille. Toinen teoksessa esiintyvistä henkilöistä on nimeltään HP eli Henrik Petterson. 30-vuotias HP on työttömyyskortistoista tuttu yhteiskunnan holhokki, jonka elämä pyörii tietokonepelien ja päihteiden ympärillä. Kuten arvata saattaa, romaanissa Pettersonin tekemät valinnat eivät aina yltäneet kiitettävän tasolle. Niin Pelissä kuten arkielämässäkin valinnat muodostuivat katsomalla omaa napaa. HP:tä eivät vaivanneet mahdolliset seuraukset tai haitat, vaan mies meni sieltä, mistä aita oli matalin tai itselle hyödyllisin ylittää. Tukholmalaismies luotti siihen, että kyllä hänelle lähetetään pelastava enkeli tiukan paikan tullessa vastaan.

Mielenkiintoisinta HP:n tapauksessa on se, että hän ei koe tekevänsä väärin, sillä uskoo olevansa ”uhri” asiassa kuin asiassa. Kirjailija on selvästi halunnut vaikuttaa teoksellaan nuorten syrjäytymiseen ja sen vaaroihin. Itse koen Henrikin valinnat huolestuttavina, mutta uskon monien pystyvän samaistumaan niihin. On kuitenkin ilo seurata HP:n kasvutarinaa, joka sijoittuu aikaan ennen Peliä ja sen jälkeen.

Kova ulkokuori ja lämmin sydän

By noooram

On 13.9.2016

In Päähenkilöt

Toinen romaanin päähenkilöistä on Alfa-yksikköön ylennetty henkivartija Rebekka Normen. Joskus jopa hieman kylmältä vaikuttava sinkkunainen on omistautunut kokonaan rakkaalle työlleen ja suhtautuu siihen uskomattoman intohimoisesti. Kunnianhimoisella Tukholmalaisnaisella on monia mieleenpainuvia ominaisuuksia, joita melkein kadehdin. Rebekkalla on jonkinlainen elämän vaikeissa käänteissä kehittynyt kovuus ja itsevarmuus. Hän ei välitä, mitä muut ajattelevat, vaan kokenut henkivartija seisoo sanojensa takana ja pitää pään kylmänä tiukimmissakin tilanteissa. Normen ei kaipaa toisten ihmisten hyväksyntää ja ehkä juuri sen takia hän on menestynyt loistavasti työrintamallaan.

Kovasta ulkokuorestaan huolimatta Rebekkalla on hyvä ja lämmin sydän sekä sisäisesti nainen on haavoittuvainen aivan kuten me muutkin. Hän ei ehkä ole niin taitava sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta haluaisin tulevaisuudessa löytää yhtä intohimoisen palon työtäni kohtaan ja olla muutenkin vahva kuten Rebekka Normen.

Virkistävää tavanomaisuutta

By noooram

On 13.9.2016

In Oma lukukokemukseni

Jos minun pitäisi kuvailla lukemaani romaania Peli, sanoisin kekseliäs. Lukukokemuksena kirja on oikein miellyttävä ja koukuttava. Kirjailija on onnistunut pienillä omaperäisillä ideoillaan rikastamaan tekstiä ja luomaan kirjaan salamyhkäisen tunnelman. Jännittävät ja henkeäsalpaavat tapahtumat nostattavat lukuintoa ja rullaavat tarinaa keveästi eteenpäin.

Peli noudattaa tosin jännityskirjallisuudelle tyypillistä kaavaa, joten teoksen yllätyksellisyys jäi hieman uupumaan. Itse olen hieman pettynyt joistakin tärkeimmistä käännekohdista, sillä ne ovat ennalta-arvattavia. Teoksen nopeatempoinen alku tyssähtää valitettavasti keskikohtaan ja tarina jää pyörimään samaa rataa latistaen lukuintoa. Siitä huolimatta alku- ja loppuosat ovat kerrassaan huikeita. Romaanin parasta antia ovat kuitenkin kohtaukset, jossa HP suorittaa Pelin kylmäävän jännittäviä ja vaarallisia tehtäviä.

Peli ei ole paras lukemani jännityskirja, mutta nerokas rakenne, selkäkarvat pystyyn nostattavat kohtaukset sekä mielenkiintoinen juoni jättävät positiivisen kuvan ruotsalaiskirjailijan jännitysteoksesta.

Yksi ilta ja yhdet hautajaiset

By noooram

On 13.9.2016

In Oma lukukokemukseni

Kirjaa ei ole kirjoitettu erityisemmin tunteisiin vetoavalla tyylillä, mutta yksi kohtaus herkisti ja kosketti minua syvästi. Kohtauksessa kerrottiin yhdestä traagisesta illasta Rebekkan ja hänen entisen aviomiehensä Dagin omassa kaupunkilaistyylisessä kodissa. Pariskunnan suhde ei kellunut terveellä pohjalla: Dag oli jo vuosia alistanut ja käyttänyt väkivaltaa vaimoansa kohtaan. Silloin kerran auringon laskettua heidän suhteensa upposi viimein syvälle pohjaan. Rebekkan pikkuveli oli majaillut rahapulansa takia pari päivää heidän kerrostaloasunnossaan. Sinä kohtalokkaana iltana Dag sai ensin tarpeekseen Rebekkasta ja sitten hyökkäsi raivostuneena tämän veljen kurkun ympärille. Vaikka pikkuveli oli jo aikuinen mies, hän ei pystynyt taistella väkivahvaa Dagia vastaan. Mies oli kuolemaisillaan, kunnes Rebekka astui väliin ja tönäisi kaikilla voimillaan miestään. Dag horjahti taaksepäin parvekkeen kaiteelle. Siinä rytäkässä kaide pettää ja mies on tipahtamaisillaan alas kerrostalon korkeimmalta tasanteelta. Rebekka olisi voinut pelastaa yhdellä käden liikkeellä Dagin, mutta hän vain katsoi vapautuneesti karjuvan miehensä mätkähtävän kuolleena maahan.

Kohtauksesta tekee vielä enemmän koskettavan se, että pikkuveli tunnusti poliiseille tappaneensa Dagin suojellakseen isosiskoaan. Veli joutui vankilaan ja tapaus pilasi hänen mahdollisuutensa menestyä työrintamalla. Mutta mies ei katunut sekuntiakaan päätöstään. Kohtaus nostattaa kylmät väreet pinnalleni, mutta samaan aikaan pystyn aistimaan Rebekkan tunteet siitä, että hän on vihdoin vapaa.

Pelin moniulotteinen maailma

By noooram

On 13.9.2016

In Romaanin analyysi

Anders de la Motte on luonut kirjaansa toisen ulottuvuuden käyttämällä saman tarinan kertomiseen kahden täysin erilaisen maailmankatsomuksen omaavien henkilöiden näkökulmia. Kolmannen ulottuvuuden tekstiin luo kaikkitietävä kertoja, joka kulkee päähenkilöiden matkassa alusta loppuun. Näkökulman vaihto erottaa muuten tyypillisen jännityskirjan muista saman genren teoksista. Nerokkaasti rakennettu teos saa lukijan janoamaan tietoa, miten nämä kaksi toisistaan täysin riippumatonta tarinaa tulee yhdistymään. Noin 150 sivun jälkeen tarinat löytävät leikkauspisteensä ja lukija pääsee sisään teoksen moniulotteiseen maailmaan.

Kertojaratkaisu saa lukijan tarkastelemaan mielipiteitään uudelleen ja valitsemalla vasta sen jälkeen puolensa. Näkökulman vaihdon ansiosta tappo saatiin tuntumaan oikeutetulta ja luotettavaa ihmistä aletaan tarkastelemaan varauksella uudelleen. Moniulotteisuus ja moniäänisyys herättivät tekstin eloon.

Lopussa kiitos seisoo

By noooram

On 13.9.2016

In Romaanin analyysi

Pelaajan elämä jaetaan kahteen eri ajanjaksoon: aikaan ennen peliä ja pelin jälkeen. HP ei ollut tässä asiassa poikkeus. Alussa syrjäytymisvaarassa ja vakavista päihdeongelmista kärsivä tukholmalaismies eli rappiollista elämää. Peli sai miehen nauttimaan elämästä täysillä ja satanen lasissa: adrenaliinin virtaus suonissa ja onnistumisen tunne nostattivat miehen egoa miltei pilviin asti. Lopussa HP kuitenkin ymmärsi, että hän ei tarvitse huumeita eikä edes Peliä tunteakseen itseään tärkeäksi. Itsekeskeisyys vaihtui toisten ihmisten huomioonottamiseen ja lähimmäisten välittämiseen. Hänestä kasvoi vastuuntuntoisempi ja kypsempi mies. Ehkä hänelle tyypillinen velmuileva elämänasenne ei irtoa niin helpolla, mutta ehkä niin on jopa paras.

Kokemus kasvatti myös sulkeutunutta Rebekkaa. Nainen uskaltautui viimein luottamaan ihmisiin ja laski jopa miehen lähelleen. Hän oppi, että on täysin hyväksyttävää ja oikeastaan tarpeellista osoittaa tunteitaan eikä vain padota niitä sisimpäänsä. Peli muutti molempien henkilöiden elämää ja tämä kokemus ei tule unohtumaan ikinä.

peli

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi