Pelaajan elämä jaetaan kahteen eri ajanjaksoon: aikaan ennen peliä ja pelin jälkeen. HP ei ollut tässä asiassa poikkeus. Alussa syrjäytymisvaarassa ja vakavista päihdeongelmista kärsivä tukholmalaismies eli rappiollista elämää. Peli sai miehen nauttimaan elämästä täysillä ja satanen lasissa: adrenaliinin virtaus suonissa ja onnistumisen tunne nostattivat miehen egoa miltei pilviin asti. Lopussa HP kuitenkin ymmärsi, että hän ei tarvitse huumeita eikä edes Peliä tunteakseen itseään tärkeäksi. Itsekeskeisyys vaihtui toisten ihmisten huomioonottamiseen ja lähimmäisten välittämiseen. Hänestä kasvoi vastuuntuntoisempi ja kypsempi mies. Ehkä hänelle tyypillinen velmuileva elämänasenne ei irtoa niin helpolla, mutta ehkä niin on jopa paras.

Kokemus kasvatti myös sulkeutunutta Rebekkaa. Nainen uskaltautui viimein luottamaan ihmisiin ja laski jopa miehen lähelleen. Hän oppi, että on täysin hyväksyttävää ja oikeastaan tarpeellista osoittaa tunteitaan eikä vain padota niitä sisimpäänsä. Peli muutti molempien henkilöiden elämää ja tämä kokemus ei tule unohtumaan ikinä.

peli