Kategoria: Oma lukukokemukseni

Jos minun pitäisi kuvailla lukemaani romaania Peli, sanoisin kekseliäs. Lukukokemuksena kirja on oikein miellyttävä ja koukuttava. Kirjailija on onnistunut pienillä omaperäisillä ideoillaan rikastamaan tekstiä ja luomaan kirjaan salamyhkäisen tunnelman. Jännittävät ja henkeäsalpaavat tapahtumat nostattavat lukuintoa ja rullaavat tarinaa keveästi eteenpäin.

Peli noudattaa tosin jännityskirjallisuudelle tyypillistä kaavaa, joten teoksen yllätyksellisyys jäi hieman uupumaan. Itse olen hieman pettynyt joistakin tärkeimmistä käännekohdista, sillä ne ovat ennalta-arvattavia. Teoksen nopeatempoinen alku tyssähtää valitettavasti keskikohtaan ja tarina jää pyörimään samaa rataa latistaen lukuintoa. Siitä huolimatta alku- ja loppuosat ovat kerrassaan huikeita. Romaanin parasta antia ovat kuitenkin kohtaukset, jossa HP suorittaa Pelin kylmäävän jännittäviä ja vaarallisia tehtäviä.

Peli ei ole paras lukemani jännityskirja, mutta nerokas rakenne, selkäkarvat pystyyn nostattavat kohtaukset sekä mielenkiintoinen juoni jättävät positiivisen kuvan ruotsalaiskirjailijan jännitysteoksesta.

Kirjaa ei ole kirjoitettu erityisemmin tunteisiin vetoavalla tyylillä, mutta yksi kohtaus herkisti ja kosketti minua syvästi. Kohtauksessa kerrottiin yhdestä traagisesta illasta Rebekkan ja hänen entisen aviomiehensä Dagin omassa kaupunkilaistyylisessä kodissa. Pariskunnan suhde ei kellunut terveellä pohjalla: Dag oli jo vuosia alistanut ja käyttänyt väkivaltaa vaimoansa kohtaan. Silloin kerran auringon laskettua heidän suhteensa upposi viimein syvälle pohjaan. Rebekkan pikkuveli oli majaillut rahapulansa takia pari päivää heidän kerrostaloasunnossaan. Sinä kohtalokkaana iltana Dag sai ensin tarpeekseen Rebekkasta ja sitten hyökkäsi raivostuneena tämän veljen kurkun ympärille. Vaikka pikkuveli oli jo aikuinen mies, hän ei pystynyt taistella väkivahvaa Dagia vastaan. Mies oli kuolemaisillaan, kunnes Rebekka astui väliin ja tönäisi kaikilla voimillaan miestään. Dag horjahti taaksepäin parvekkeen kaiteelle. Siinä rytäkässä kaide pettää ja mies on tipahtamaisillaan alas kerrostalon korkeimmalta tasanteelta. Rebekka olisi voinut pelastaa yhdellä käden liikkeellä Dagin, mutta hän vain katsoi vapautuneesti karjuvan miehensä mätkähtävän kuolleena maahan.

Kohtauksesta tekee vielä enemmän koskettavan se, että pikkuveli tunnusti poliiseille tappaneensa Dagin suojellakseen isosiskoaan. Veli joutui vankilaan ja tapaus pilasi hänen mahdollisuutensa menestyä työrintamalla. Mutta mies ei katunut sekuntiakaan päätöstään. Kohtaus nostattaa kylmät väreet pinnalleni, mutta samaan aikaan pystyn aistimaan Rebekkan tunteet siitä, että hän on vihdoin vapaa.