Kategoria: Romaanin analyysi

Anders de la Motte on luonut kirjaansa toisen ulottuvuuden käyttämällä saman tarinan kertomiseen kahden täysin erilaisen maailmankatsomuksen omaavien henkilöiden näkökulmia. Kolmannen ulottuvuuden tekstiin luo kaikkitietävä kertoja, joka kulkee päähenkilöiden matkassa alusta loppuun. Näkökulman vaihto erottaa muuten tyypillisen jännityskirjan muista saman genren teoksista. Nerokkaasti rakennettu teos saa lukijan janoamaan tietoa, miten nämä kaksi toisistaan täysin riippumatonta tarinaa tulee yhdistymään. Noin 150 sivun jälkeen tarinat löytävät leikkauspisteensä ja lukija pääsee sisään teoksen moniulotteiseen maailmaan.

Kertojaratkaisu saa lukijan tarkastelemaan mielipiteitään uudelleen ja valitsemalla vasta sen jälkeen puolensa. Näkökulman vaihdon ansiosta tappo saatiin tuntumaan oikeutetulta ja luotettavaa ihmistä aletaan tarkastelemaan varauksella uudelleen. Moniulotteisuus ja moniäänisyys herättivät tekstin eloon.

Pelaajan elämä jaetaan kahteen eri ajanjaksoon: aikaan ennen peliä ja pelin jälkeen. HP ei ollut tässä asiassa poikkeus. Alussa syrjäytymisvaarassa ja vakavista päihdeongelmista kärsivä tukholmalaismies eli rappiollista elämää. Peli sai miehen nauttimaan elämästä täysillä ja satanen lasissa: adrenaliinin virtaus suonissa ja onnistumisen tunne nostattivat miehen egoa miltei pilviin asti. Lopussa HP kuitenkin ymmärsi, että hän ei tarvitse huumeita eikä edes Peliä tunteakseen itseään tärkeäksi. Itsekeskeisyys vaihtui toisten ihmisten huomioonottamiseen ja lähimmäisten välittämiseen. Hänestä kasvoi vastuuntuntoisempi ja kypsempi mies. Ehkä hänelle tyypillinen velmuileva elämänasenne ei irtoa niin helpolla, mutta ehkä niin on jopa paras.

Kokemus kasvatti myös sulkeutunutta Rebekkaa. Nainen uskaltautui viimein luottamaan ihmisiin ja laski jopa miehen lähelleen. Hän oppi, että on täysin hyväksyttävää ja oikeastaan tarpeellista osoittaa tunteitaan eikä vain padota niitä sisimpäänsä. Peli muutti molempien henkilöiden elämää ja tämä kokemus ei tule unohtumaan ikinä.